Lohjanjärven epävirallinen neljän miehen SM.pilkkikisa

Vihdoinkin se päivä koitti jota oli mietitty jo muutaman viikon ajan, nimittäin jo vesan kanssa sovittiin pernajan keikan kotimatkalla että lohjanjärvelle pitäisi retki tehdä kalojen perään.

Klo pirisi sunnuntai aamuna varttia yli viisi, yö meni katkonaisesti aina välillä säpsähtäen hereille suurahventen tärpeistä:-). Aamukahvi tippumaan ja koiran kanssa ulkoilemaan lauhaan muutaman asteen pakkasen olosuhteisiin. Sitten aamupalaa naamaan,eväät reppuun ja pihalle tuupakille odottelemaan isäukkoa lähtövalmiina. Sieltähän se klo 6.23 isä-ukko kaartoi pihamaahan, joten kampsut kyytiin ja ikämiehen "wesan" hakuun. Loutissa oltiin sovittuun aikaan ja saatiin wesakin turvallisesti takapenkille. Joten matka kohti Lohjanjärven apajia sai alkaa, navi näytti matka-ajaksi tunti ja kolme minuuttia treffauspaikaksi sovitulle Lohjan abc:lllle.

Perille päästiin suunnitellussa ajassa ja heti pikimmiten törmättiinkin jo neljänteen kalamieheen olliin, joten nautimme porukalla kaffet ja pullat ja lähdettiin ajelemaan kohti suunniteltua parkkipaikkaa, josta rantautuisimme kalapaikoille. Ajomatkaa kertyi puolisen tuntia johtuen todella kapeista ja pienistä teistä, jotka oli huonosti aurattu. Perille päästyämme suunniteltu parkkipaikka oli ummessa ja lunta siin metrin verran, joten ei ruvettu lapioimaan. Joten ollin kanssa tallusteltiin läheiseen "kartanoon" ja pyydettiin lupaa jättää autot hänen piha-alueelle, lupa saatiin, mutta meidän piti vannoa kautta kiven ja kannon ettei siitä parkkeeramisesta tulisi tapa, joten sormet ristissä niin vannoimme. Joten autot parkkiin ja kohti järveä, ai niin joku oli unohtanut pilkkivavat kotiin ja kaivoimme reppujanne keneltä löytyy varavapa tälle herrasmiehelle:-)

Jäälle päästyämme suuntasimme suunnitellusti matalikolle jossa neljä metriä tippuu äkäseltään lähes kahteenkymppiin kolmella rinteellä ja yksi rinne tiputtelee hitaammin syvälle asti. Tästä pitäisi ne SUURET apot löytyä pyöri mielessäni ja eikun ur:rrät korisemaan jäähän. Matalikko löytyi lopulta neljän reiän jälkeen, joten siitä aloitellaan rinteiden reiittäminen. Kauaa ei nokka tuhissut kun Wesa jo kiljui riemusta ja ensimmäinen appo jo nousi jäälle. Allekirjoittanut nosti heti perään kanssa ekan apon, pieniä olivat nämä ahvenet joulukaloiksi.

Uittelin 9cm muikun väristä tasuria noin 7-8 metrin syvyydellä penkassa kun yhtäkkiä tunsin jotain painavaa, vapa lensi kaaressa ja siimasta kiinni ja vedin kalaa kohti avantoa, iso ahvenhan se oli, joka pääsi tasurista irti avannossa, joten äkkiä hanska hittoon kädestä ja käsi avantoon ja kala ylös. Kauden isoinhan se oli reilusti tähän mennessä:-)  Matalikkoa tykitettiin kovasti mutta ihmeempiä tärppejä ei tullut enää, joten päätimme suunnata ollin mökkiä kohti jossa päästäisiin grillailemaan.

Matkalla yrittelimme monet hyvät penkat ja asetuimme kalaan mökkisaaren viereen. Olli innostui nostelemaan pikku apoja, pasureita ja mitä lie muita kaloja vauhdilla jään päälle, itse sain raskaan tärpin mutta ei jäänyt kiinni. Vesakin tuntui jotain viuhtovan ja ilmeisesti jotain ylössaikin, isä-ukko jäi hieman etäämmälle ja oli löytänyt sieltä kukko-ahven parven. Olli kairaili saaren myötäisesti reikiä ja yhdellä reiällä sitten tärähtikin riemun kiljahdusten saattelemana ollillekkin isompi appo. Sitten päätettiin mennä tekemään notskia jotta päästäisiin rillaus puuhiin. Tulien loimutessa pitikin sitten punnata kalat:-)

Päivän eväät

Olli kohentaa nuotiota ja vesa ja tuomo tarinoivat taustalla.

Olli ja 340g täyttä ahventa

Allekirjoittanut ja ekalla punnituksella 400g ja toisella punnituksella 380g:-)

 Sitten grillailimme ja naatimme auringonpaisteessa grillimakkarat, jotka allekirjoittanut pyöritteli tulisilla hiilillä aiwan mahrottoman upealla teleskooppimakkaratikulla. Päätimme yhteistuumin palailla samoja jälkiä pitkin takaisin matalikolle, juniorit edellä ja ikämiehet tulivat omaan tahtiinsa perässä:-)

Matalikko tuntui hiljaiselta edelleen, olli sai muutamia appoja "kirkkaan läikän" kohdalta, mutta ei suurempia ollut seassa.

Ukot pilkkivät peräkanaa matalikolla

 Kellon ollessa jo puol viisi, huikkasin pojjille että lähden lähtörantaan vielä kokeilemaan, että tuliko lähdettyä merta edemmäs kalaan, raskas oli kävellä ja jalat oli hapoilla varmasti itse kullakin päivän retkestä.

olli saalisti vielä lähtörannasta yhden ahvenen

Sitten ikämies vesa saapui paikalle ja haistoi sataeväisen sulkavaparven jään alta, tässä vesan tyylinäyte:-)

No ei sentään sulkavia, vaan puhdas uupumus sai miehen heittäytymään siihen itseensä jossa oltiin koko päivä tarvottu. Isä-ukko vaelteli viimeisenä matalikolta ja painelikin suoraan autoille, ja me muut luovutimme kanssa ja tarvoimme jyrkkää rinnettä pitkin takaisin kulkuneuvojen luokse.

Hieno päivä kaiken kaikkiaan, vaikka taas ei semmoisia apo määriä tullut, mitä odotin.. Mutta hei harvoin toteutuvia odotuksia on muitakin vaikkapa VR:rän juna saapuminen, palkankorotus pomon ehdottomana, lottovoitto yms yms. Hauskaa, kivaa ja rankkaa oli siitä ne kunnon reissut on tehty, ISOT kiitokset Vesalle, Ollille ja Isä-ukolle. 

Vesan kanssa taitaa tältä talvelta olla pilkkireissut tässä, mutta kesän tullessa palaamme taas juniori/ikämies skapailun tunnelmiin. Seuraava reissu ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta Haukivuoren tummat kiloiset apot saattavat joutua uimaan pakoon albiinoa etelänmiestä vielä lähiaikoina:-)

Tässä vielä vesan rapsaa samaisesta retkestä:-) ikämies-puhki-poikki-lohjanjarvellä