Loviisassa affenen perässä 31.8.10

Kello näytti kuutta kun herätyskello pirisi tuttuun tapaansa, joten oli aika nousta ja ryhtyä kokoamaan eväitä kalareissulle. Suuntana on siis loviisan metalliranta, josta lainataan vene ja lähdetään ahvenparvien perään.
Kalakamat ja ukot autoon ja eikun nokka kohti uusia seikkailuja.

Loviisaan saavuttiin hieman kahdeksan jälkeen, yhden kaffi pysähdyksen taktiikalla.
Oli aika ottaa pelastusliivit mukaan ja lähteä hakemaan venettä "satamasta".
Tarvottuamme satamaan nappasimme veneen allemme ja siirryimme meriteitse hakemaan kalakamppeita.

Oli aika siirtyä kalapaikoille. Kovan mietinnän jälkeen päätimme kiertää lähimmät kalapaikat ensiksi, sitten vasta lähteä pidemmälle spoteille jos ei läheltä löydy.
Saavuttuamme tutulle kivikolle pikkukalaparvet tervehtivät jo värisyttäen tyyntä vedenpintaa.
Allekirjoittanut aloittaa jigeillä ja isä-ukko tempaisee perinteisen mato-ongen veteen. Jigillä muutamat kontaktit affenista, joten vaihdan suosiolla pohjaonkeen ja tasaria alle. Ja eiköhän sieltä avaus appura jo noussut parisataa grammaisena veneeseen. Isä-ukko tempaisee muutaman salakan ja särjen ylös, joten paloittelen kalat ja laitan ison tasurin kolmihaaraan vähän täkyä.Ja eiköhän sieltä nouse lisää appuroita, tässä vaiheessa isä-ukkokin luopuu mato-ongesta ja ottaa pohjaongen ja virittelee siihen pystypilkin.
Nyt alkoi kalaa tulla mukavasti, kunnes liian kahvin nauttimisen seurakset yllättävät allekirjoittaneella ja oli pakko antaa rantautumis käsky lähimpään saareen. Helpotukset hoidettua palaamme pelipaikoille, mutta turhaan, appurat ovat lähteneet taas kierrokselle, joten paikalla oli vain särkikaloja. Joten seuraavaksi suoritetaan kalojen perkaus ja pussitus sekä kahvien siemailu luonnonrauhassa kalliosaaressa:-)

Kymmenkunta appuraa

Isä-ukkokin innostui kuvaaman avaussaalista:-)

Oli aika jatkaa kalastusta, suuntasimme tutulle paikalle, missä tiesin oleva aika jyrkkäpenkka 1,5m aina yhdeksään metriin saakka.Muutamia ahvenia pohjaongella, jigillä muutamia kontakteja, joten jatkoimme etsimistä samasta penkasta paikkaa vaihtaen. Hiljaista oli joten päätimme koettaa perkaus-saaremme päädystä alkavan harjanteen. Harjanteella vettä muutama metri, toisella puolella kivikkoinen loiva pudotus noin neljään metriin ja toisella puolella jyrkempi pudotus aina kahdeksaan metriin asti,

Ankkuria veteen ja saalistamaan, ekalla heitolla jo jigillä tärähtää parisatanen appura, isäukko aloittaa pohjaongella pieniä appuroita nostaen. Nyt olimme kalapaikalla isäukko totesi myhäillen ja jatkoi pilkkimistä.

Allekirjoitanut keskittyy jigittelemiseen...

Kalaa tuli kokoajan kunnes kymmenenlitran sanko alkoi käydä jo ahtaaksi, omaan käyttöön tulevaa kalaa ei toinna liikaa mukaan ahnehtia, joten siirryttiin taas perkauspuuhiin.

Appuroita appuroita

Reissun suurimmat

Kalaa oli tarpeeksi, joten oli aika siirtyä syömään avotulen ääreen myös omat vatsamme täyteen ja kertoilemaan liekkien loimutessa niitä kalatarinoita kalamiesten tapaan:-)