Aamulla päivän alettua hieman valjeta, lastasimme maranellon punaiseen ferrarin pikkusiskoon kalastus kamppeemme ja lähdimme kolmen miehen voimin ajelemaan kohti sälinkäätä.
Perille saavuttuamme ihailimme ihmisen saavustusta roskata kaunista luontoa, kaikella sillä ilotulite jätteellä, jonka olisin voinut mielihyvin kiikuttaa ampujien postilaatikoihin maatumaan...
Keli oli kuin lappalainen morsian, eli hyvin kylmä, tuulispäinen ja pilvinen:-)
Jäällä oli lunta ainakin odottamaani vähemmän,vettä oli jossain paikoin nostattanut jäälle lumen painosta ja osittain hapetuslaitteen toimesta.
Reissu alkoi mukavasti sillä kaikilla taisi lähestulkoon ensimmäisistä rei`istä tulla kalakontakteja. Veskun kanssa suuntasimme hapetuslaitteen lähellä etsimään ahvenensukuisia kaloja ja isä-ukko suuntasi toiseen suuntaan etsimään kalansukuisia:-)
Kalaa tuli tasaisen tahtiin, mutta ahvenen keskikoko taisi olla semmoista pikkurillin mittaista ja kiisket myös samaa koko luokkaa. Veskun löytäessä oman ottipaikkansa allekirjoittanut lähti hieman kierteleen järven toista laitaa suurempien kalojen toivossa. Mutta suuremmilta tärpeiltä vältyttiin, ja adrenaliinia ei tällä kertaa tarvinnut käyttää.
Kaiken kaikkiaan hieno aloitusreissu ja kalaakin tuli mukavasti, joka piti tietenkin suurempaa mielenkiintoa yllä jäänalaisen elämään.
Azu kiittää mukavasta kalaseurasta, ja suunnittelee jo uusia reissuja paremman saaliin toivossa:-).
Veskun kanssa täytyy lähteä Suolijärvelle isojen siikojen toivossa ja ties vaikka taimenia tulisi:-)
Joka tapauksessa saalin toivossa on hyvä elää...
Mukavalta reissulta kuulosti. Onko Suolijärveltä todelliset vai teoreettiset mahdollisuudet siihen taimeneen?
VastaaPoistaLähinnä teoreettiset, tosin taimenta ja siikaa esiintyy järvessä kuuleman mukaan reilusti.
VastaaPoista