sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Pernajan "hauki" reissu 5.2.2011

Päivä alkoi kellon pirinällä aamukuudelta, siitä sitten kahvi tippumaan ja eväitä valmistamaan.
Hieman ennen klo seitsemää starttaan auton ja suuntaan hakemaan kalatoveri vesaa hänen kotipihaltaan, klo 7.15 päästään ottamaan suunta kohti pernajan antoisia kalavesiä.

Aamunkoitossa matka sujuu rattoisasti kalatarinoita kertoen ja reissua suunnitellen, lähdettiin pimeästä ja saavuttiin valoisaan pernajaan noin 8.20 itämeren aikaa. Ei muuta kuin kamppeita pulkkaan, haalareita päälle ja lets go fiiliksellä kohti uutta antoisaa kalastuspäivää.
Paikan päällä vaimo soitteli jo koordinaatteja, että minne tilata kuormuria kaloja hakemaan:-)
Siitä sitten taivaltamaan jäälle ahkioita vetäen. Jäällä oli lunta välillä 7-15cm, välillä kantaen ja välillä upottaen, mutta jos täydellistä jäällä liikkumis keliä kuvaillaan sanonnalla erittäin hyvä, niin nyt oli hyvä miinus.
Kävelymatkaa meille kertyi varmaan puolen toista kilsaa suunnitellulle haukipaikalle, matka sujui rattoisasti koska keli oli mukava, lämpötilä nollan paikkeilla ja tuulta ei ollenkaan.

Perusleiri paikalle päästyämme ryhdyttiin purkamaan kamppeita valmistautuen reikärivin poraukseen ja kalastukseen.
Ensimmäiseksi vesa tarkisti lambi tilanteen ja valkkasi paikan jo kahden heinänkorren takaa, jos hätä yllättää:-)
Ryhdyimme poraamaan noin neljän metrin välein reikiä heinikon laitaan josta allekirjoittanut on saanut aiemmilla reissulle hyvin haukea. Reikiä porailimme rauhaisaan tahtiin n. 40 kappaletta, jää oli noin 60cm paksua, mutta onneksi helppoa kairata.

Haukireikien porauksen jälkeen oli juotava aamupäivä kaffeet ja syötävä hieman evästä.
Aamupäivä kaffien jälkeen, hauki reikien rauhoittuessa, oli tarkoituksemme ryhtyä yrittämään sitten ahvenia ja vesalle särkiä täkyonkea varten. Itse lähdin kymmenisen metriä läheiseen karikon suuntaan tekemään avantoa ja vesa jäi leiripaikalle morrilla yrittelemään. Ei kestänyt viittäkään minuuttia kun molemmilla oli avauskalat jään päällä.
Itse aloitin yrittämään pystärillä, koitin myös morria, mutta päädyin lopulta yrittämään tasarilla, koska ahvenet tuntuivat tärpeistä päätellen olevan syönnillään.

Muutamat avannot porattuani, vesakin siirtyi jo karikon suuntaan pikku hiljaa. Porasin seuraavan reiän ja tuhisin itsekseni ääneen kun joku kala kävi nostelemassa noin kymmenisen kertaa jäämättä kiinni. Kunnes sitten vesan kuittaillessa ettei siellä mitään ole, tärähti kiinni kauden ennätys abborre:-).
Tämän hetkinen kauden 2011 isoin ahven painoi noin 340g
Ahvenia alkoi tulemaan ihan mukavaan tahtiin meille molemmille ja seassa oli mukavasti 150 grammaisia abboreita. Vettä kalapaikalla oli jään alla noin metrin verran ja paikalla oli mukavasti pohjakasvillisuutta, joten kaloilla oli varmasti siinä mainio oleskelupaikka.

Seuraavaksi siirryimme ottamaan kupit kahvia ja laittamaan haukirensselit valmiiksi kierrosta varten.

Perusleirimme
Haukikierrokselle allekirjoittanut lähti tasurilla yrittäen ja vesa lähti räsäsen seiskoilla värikoukkuineen. Homma alkoi huonosti kun vesa menetti ekoihin reikiin jo kaksi räsäistä. Mutta sitten loput reiät saatiin kiertää ilman uistin menetyksiä ja haukitärppejä, tosin rakkolevää ja kaisloja saaliiksi saatiin:-)

Homma jatkui siis mielekkäästi ahventa saalistaen jotka tuntuivat olevan hyvällä syönnillä.
Reikiä porailtiin tiuhaan ja abboreita nousi joka reiästä tasaiseen tahtiin.
Kalat olivat mukavan kokoisia ja vesakin sai sitten talven ennätyksensä.
Vesan affen oli muistaakseni hieman alle 250g (vesa korjaa jos muistin väärin)

Homma jatkui mukavalla affenen metsästyksellä, tosin tietenkin välillä itse purtavaa nauttien.
Ahvenen hyvästä syönnistä kertoo myös seuraava kuva, jota ei ole lavastettu:-)
Tuplatärppi tasariin:-)
Haukireissumme muuttuikin mukavasti ahven reissuksi, ja haukien syöntihaluttomuus ei jäänyt kyllä surettamaan yhtään:-) Yhteissaaliiksi saatiin n 7,5kg affenia ja mahtavia elämyksiä suomen luonnosta.
Takaisin autoille lähdettiin vaeltamaan siinä hieman neljän jälkeen vasyneinä ja tyytyväisenä antoisaan kalareissuun. Tässä vielä kuva kolmen sukupolven affenista...

3 kommenttia:

  1. Kyllä, tämä tarina on tosi. Myös tuo tuplatärppi, oliwat myös "normiaffenaa" kookkaampeja. Hulppeen upee reissu waikka hauwet jäi kaswamaan.

    VastaaPoista
  2. Hauskaa luettavaa ja komeita, erittäin komeita ahvenia. Pitänee pistää sivusto suosikeihin. Kireitä loppuvuoteen.

    -teemu

    VastaaPoista
  3. Kiitos kiitos, rapsaa kirjoitellaan aina kun keretään...

    -Tero

    VastaaPoista