Pari spottia etelä-suomesta

Hirvijärvi

Jo alkukesästä mieleen tullut idea oli pakko laittaa toteutukseen toverin Jartzan kanssa, ja siis vuokrata vene hyvinkään kaupungilta ja lähteä jigeilemään Lopen Hirvijärvelle. Veneen maksu ja avaimien lunastus käy näppärästi hyvinkäältä tullessa kytäjän kioskilta ja palautukset yöllä voi tehdä kioskin postilaatikkoon, näppärää ja asiakasystävällistä.

Joten ei muuta kuin autoon tarpeelliset jigikilkkeet ja nokka kohti hyvinkäätä, mistä toveri jartza saksan ihmeen etu pankolle kyytiin, ja lets menox ja kumit käryten(helteen takia) kohti järveä.

Parkkipaikka ja alue oli ennestään allekirjoittaneelle tuttuja, onhan siellä tullut pilkillä pörräiltyä ja kymmenen vuotta sitten joskus isä-ukon kanssa soudeltua. Joten parkkis ja vene löytyis helposti ja päästiin hetkessä vesille, tosin vedenpinta oli todella alhaalla ja jouduttiin puljailemaan hieman että saatiin jolla vesille kantamatta sitä:)


Sää oli hieman tuulinen ja ukkosta oli lupaillut koko illaksi sopivasti, onneksi järvi oli pieni joten suojaan pääsi viidessä minsassa vaikka keskellä olisi:). Tulostelin syvyyskartan netistä ja otin messiin kannettavan kaiun, että löydämme suunnitellut kalapaikat, ekaks kohteeksi otimme ns. 6-8 lipan jossa olisi semmonen nelosen patti ja siitä sitten aina melkein kolmeen kymppiin pudotus. Perään pari apo vaappua ja soutaen mestoilla, allerkirjoittaneelle kädet kävi melkein yhtä vauhdikkaasti kuin sukulais "pojalla" kolehmaisella joka tais soutaen olympiakisoista voittaakkin aikoinaan:)

Ei siinä alettiin olaa pelipaikoilla tai ainakin sen reunalla, niin taivas alkoikin sitten puhumaan meille, vähän aikaa seurailtiin ja pari heittoakin tehtiin, kunnes oli pakko vetää rantaan suojaan, ukkonen oli just niin äkäsen ja epäluotettavan olonen niinkuin entinen, noo iso pettymys kuiteskii, joten ei muuta kuin duck and cover.

Jolla rantaan, kamixet jätesäkkiin ja veneen penkille, reppu selkään ja heittopaikkaa etsimään, mukavat kalliot ja melko syvät rannat antoi hyvän sauman jigailla rannalta käsinkin näin sadetta pidellessä, allekirjoittanut antoi calicolle ihan ekana kyytiä, ei mitn, ei kestänä aikaakaan kun jartza rupes väsyttelemään jo kalan vonkaletta rannalle, hauen tuubihan se sieltä, positiivista joka tapauksessa että saatiin avauskala rantaan, muutama heitto ja allekirjoittaneen caliccoa vietiin ja avaushauki tuli allekirjoittaneellekkin ylös... Tässä vähän fotoja fotoja...

Jartza väsyttelee jättiä ylös

Kelluu ku hauki rannassa

 Sitten päästiin sille suunnitellulle paikalle jigailee, hyvän näköistä aluetta ainakin kaiun mukaan, joskaan kaiun antamiin kalakaikuihin en niinkään luota kyllä, mutta syvyydet sillä näkee.  Tärppejä ei jigeihin tullut lainkaan, tasuriin taisin saada muutama tärpin ja yhden pikku-apon ylöskin.

Sitten päätimme että aletaan siirtyä paikkaan jossa aina talvella pilkin päähän jotain täppejä saa. Ja eka lasku tasurilla ja heti ravisteltiin, mutta siihen se jäikin, muutamasta paikoista yriteltiin vielä mutta kalaa ei saatu ylös, mutta valokuvausta piti vähän harrastella:)

Eli aivan järisyttävän upeaa auringon laskua ihailtiin ja päätettiin vielä reissu loppujen lopuksi nuotiopaikalle, nokipannu kaffeille ja makkaranpaistoon, ei saalista mutta aivan huikean hieno reissu:)

Iltausva

Ei parempaa, ei tunnelmallisempaa

Kiitokset vain toveri Jartzalle reissusta, aivan huikea reissu:)


Lohjanjärvi "cup"

Aivan ehdottomaan ykkös kategoriaan etelän järvistämme kuuluu lohjanjärvi, 2000 luvun alkupuolella ja sitäkin aikasemmin paljon tuli vietettyäkin aikaa järvellä kun pikku pojasta asti käytiin toveri ollin möksällä aina kalassa (kuhan ja hauen uistelua) ja sitten Karjalohjan Päiväkummussa tuli kokkeiltua pari kesää, joten vapaa aika kului mukavasti aina järvellä, ja näin jälkikäteen kyllä harmittaa aivan hurjasti kun ei jigikalastuksesta tienny hölkäsen pöläystä vielä silloin, olis voineet saaliit olla vielä ihan toista luokkaa, joskin ei kyllä katkeria muistoja ole niistäkään kalareissuista jäänyt:)  Ja pilkkipaikkanakin varmasti isoa ahventa ja kuhaa antava, kunhan vaan kerkeisi haroa matalikkoja läpi urakalla.

Mutta jokatapauksessa nyt kävi allekirjoittaneella pulla ja sain ylipuhuttua Kippari-Villen veneineen kohti lohjanjärveä, alueeksi otettiin minulle tutumpi karjalohjan selkä, jossa kuhan uisteluun on uhrattu satoja tunteja yön pimeydessä whiskya joskus lämmikkeeksi siemaillen.

Mutta nyt kyseessä oli jigireissu ehdottomasti, ennakko fiiliksi haettiin vielä harri hotin kuhanjigaus pätkistä, jotka jotennii alueeseen liittyy;)

No mutta viideltä startti Jäkestä kohti karjalohjaa, ja mielessä todella isot kuhat tottakai...

Perille päästiin veneenlasku paikalle ja keli oli ahdistavan hieno, vai mitä??

Vene vesille ja let menox, matka ekalle spotille ei ollut pitkä, joten evikka ehti pikkuset alkulämmöt saada kun oltiin ekalla ottipaikalla, kaiku rupesi heti piirtään isoa kalaa alle, joten ei muuta kuin jigiä veteen. Pari pomputusta ja tädäm, ekalla heitolla, semmosesta kutosen penkasta tärähti avauställi ja mikäpä muu kuin kuhilus tuli näytille veneeseen, josta kuvauksen jälkeen pääsikin takaisin:)

Homma jatkui ja tämä spotti ei antanut lisäksi muuta kuin muutaman tärpin pahaisen, joten otettiin suunta kohti selällä olevaa saarta, jossa pitikin heittää jo aamukahvista syntynyttä vettä luontoon ja homma jatkuu, spotattiin saaren jyrkkiä penkkoja ja kalaa liikkui kaiussa paljon mutta ei tärppäillyt jigiin, muutama tälli tuli pinkkiin peeteriin ihan rannasta mutta ei sen suurempia. Sitten otimme suuntimat kohti "hottisspotteja", eli isompaa ja leveää lippaa ennen syvää, jonnin verran kaloja alla liikkui ja villekin avasi vertsillä kuha saldon ja suora viiva piirtyi kaikuun kun ahne kuhilus hyökkäsi jigiin kiinni:)

Liian kehno keli kuhiluxsen kalastelimiseen

Homma jatkuu, ja kohti uusia haasteita, aateltiin taas siirtyä ja lähdimme uusille pelimestoille, katsoimme kartasta muutamat mukavat penkat ja eikun rykimään....

Kaiuissa näkyi koko ajan elämää mutta eivät innostuneet kun aina nousemaan katselemaan jigiä ja sitten painelivat takaisin pohjaan pötköttelemään. Sitten soitimme toveri ollille ja annoimme armeijan tyylin puhelimitse käskyn. "Valmistautukaa veneeseen nousemiseen, aika kuusi ja puoli minuuttia, varustus, jigailuvarustus ja toimikaa!!. Joten suunta kohti möksän laituria ja kolmas kalamies kyytiin ja nokka kohti tuttua matalikkoa jossa on jättiapoja nähty ja isoja hakkeja joskus nostettukin, mutta kuhiluxet olivat tällä kertaa haussa, mutta varmasti niitäkin siitä löytyy.

Paikalle päästiin ja kaiussa näkyi elämää koko ajan, pojat alkoi neppailemaan ja olli taisi avaustärskyn saadakin jigiin ja sitten alkoi meikän jigiin jonninlainen ilotulitus, ainakin kahdexsalla perättäisellä heitolla jigiä tökittiin ja vietiin, ja tais siinö joku pikkunen käydä näytilläkin, kierreltiin matalikkoa eri sunnista lähestyen, pikku kuhiluxia oli kiwasti liikkellä mutta ottikokoiset uupui ja ahvenet myöskin.

Ottipaikoilla

Tauonpaikka...

Sitten pudotimme ollin takaisin laiturille ja päätimme villen kanssa vielä otti pari spottia matkalla venerantsuun. Päivän isoimmat kalakaaret nähtiin, ja vietiimpä yhdestä peeteristä melkein puolet poies ilman nykyä, joten hauki varmaat ollut asialla...

Aivan huippu reissu, toivottavasi ensi sunnuntaina sää suosii ja lasketaan vene uudemman kerran mestoja kohti, joka tapauksessa järvelle palataan vielä syksyn aikana se on vissi....